Kerran eräs hyvä ystäväni sanoi minulle Linda ei ole olemassa rakkautta. Rakkaus on ihmisten kehittelemä pakkomielle vähän kuten päihteet. Olen alkanut miettimään tuota lausetta. Rakkaus on asia minkä kanssa pitää oppia elämään. Rakkaus saa meidät sekaisin. Rakkaus voi muodostua riippuvuudeksi. Sen vieroitusoireet ovat välillä järkyttäviä. Rakkaudesta siis voi tulla samanlainen ongelma kuin mistä tahansa asiasta joka muodostuu meille pakkomielteeksi.
Ihminen on aina riippuvainen jostain. Pahinta on olla riippuvainen muiden hyväksynnästä. Entäpä jos rakkaus kääntääkin selän? Kääntää selän silloin kun sitä vähiten odotat. Tällä en tarkoita sitä kuinka eräät meistä rakentavat elämänsä toisen varaan ja eron tullen eivät pääse enää jaloilleen. Vaan sitä kuinka toiset ihmiset voivat käyttää rakkauttasi hyväkseen.Seuraukset tästä voivat olla itseluottamuksen romauttaminen ja itsensä kunnioittamisen menetys. Kuinka voi rakastaa ketään toista ellei rakasta ensin itseään? Onko itsekästä siis pelätä rakastumista ja laittaa itseään likoon. Panokset ovat välillä liiankin suuret pelissä jossa Anna Puun sanoin: Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
