Kuinka moni meistä onkaan uskotellut elämänsä aikana aloittavansa puhtaalta pöydältä.? Sellaiselta pöydältä mikä on vankka eikä horju. Pöytä mikä on aivan uusi ja se oikein loistaa puhtaudestaan. Kuinka moni meistä on tämän ajatuksen toteuttanut käytännössä? Sanat ja teot kun ovat kaksi eri asiaa.
Itse olen monesti sortunut pelkkiin sanoihin. Olen muuttanut aina kaupungista toiseen kuin paeten ongelmiani. Luullut asioiden aina järjestyvän itsestään. Ajatellut että jos minä lähden pois ongelmatkin haihtuvat. Sanomattakin on selvää ettei niin ole koskaan tapahtunut eikä niin tule koskaan tapahtumaan.
Muutos se lähtee itsestään. Mutta muutosta ei voi tehdä ellei koskaan päästä irti menneistä. Itsekin tunnun roikkuvani menneissä ajoissa ja ihmisissä vaikka tiedän etten pysty näitä asioita muuttamaan. Miksi on niin äärettömän tuskaista vaan päästä irti?Keskittyä oman paremman tulevaisuuden rakentamiseen.
Tässä suhteessa meillä ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.Ajattelemme aina läheisiämme perhettä ja ystäviä. Mahdollisesti parisuhdettamme. Toiset tekevät kaiken työnsä tai koulunsa eteen. Kaiken tämän ohella unohdamme itsemme. Elämästämme tulee suorittamista ja muiden miellyttämistä. Kunnes huomaamme ettei meidän pöytämme enää olekkaan se kallein ja uusin. Pöytämme on täynnä muiden likaisia romuja. Jalat alkavat pettämään pöytämme alta.
